Voittajan on helppo hymyillä!

Sukka-Finlandia on tähän mennessä järjestetty kolme kertaa ja ajattelimmekin nyt vähän muistella aiempien vuosien voittajia ja pyytää konkareilta kisavinkkejä uusille osallistujille.

Ensimmäisen Sukka-Finlandian voitti nimimerkillä Knea osallistunut neuloja, joka odottaa jo innolla tämän vuoden kilpailun alkua. Hän kertoo, ettei yleensä juurikaan mieti neulomistaktiikkaa sukkakohtaisesti ennen kuin lähtee neulomaan, mutta jos sukan rakenteessa on jotain erikoista niin hän saattaa tehdä sukat yhtä aikaa (kumpikin sukka omilla puikoillaan) vaihe kerrallaan, niin ei tarvitse sitten toisen sukan kohdalla muistella, että miten tämä tehtiinkään. Knea tunnustaa, ettei yleensä edes lue ohjetta kokonaan läpi, silmäilee vaan läpi perusrakenteen ja luo silmukat.

Knean ”supervoima” sukkien neulojana on pitkä kokemus. Silti hän kertoo, että jokaisessa kisassa on tullut jotain uutta opeteltavaa ja se juuri onkin kisasukissa hänen mielestään hauskaa. Sukkakisoihin osallistumiseen on houkutellut juuri mahdollisuus oppia uutta. Kisassa tulee neulottua malleja, joihin ei muuten olisi tullut tartuttua. Myös uuden ohjeen odottamiseen liittyvä jännitys on kisoissa kutkuttavaa.

Knean lapset ovat jo lentäneet pesästä, joten asuinkumppanina on nykyisin ainoastaan aviomies. Tämä onkin sitten hyvin oppinut palvelemaan kisaajaa tuomalla ruokaa ja juomaa mukavasti käden ulottuville ja antamalla muutoin täydellisen rauhan. Näin sopu on säilynyt vaimon extreme-urheilulajista huolimatta. Knea on pitänyt neulomisen lomassa vain muutamia lyhyitä, suunnilleen vessakäynnin pituisia taukoja ja syömiset ja juomiset on hoituneet neulomisen lomassa.

Vuoden 2021 Sukka-Finlandiaan Knea ei aio lähteä kisaamaan täysillä ja veren maku suussa; öitä hän ei enää aio kisan takia valvoa. Lankaa on kuitenkin varastossa riittävästi, joten neulomaan pääsee heti. Aikaisempinakin vuosina hänellä on ollut kotona varattuna pari eri lankavaihtoehtoa ennen etapin alkua ja niistä hän on sitten valinnut malliin sopivimman.

Knean neulomat sukat ovat päätyneet omaan ja perheen käyttöön, lahjoiksi ja hyväntekeväisyyteen.

Knean neulomat In Memoriam -sukat. Tämä Tiina Kuun suunnittelema malli aloitti kaikkien aikojen ensimmäisen Sukka-Filandia kilpailun sen ensimmäisen etapin ohjeena.

Inkeri voitti toisen Sukka-Finlandia kilpailun vuonna 2019. Hän kertoo, ettei hänellä yleensä ole erityistä ohjekohtaista taktiikkaa neulomiseen, vaan hän vain yksinkertaisesti neuloo sukat yksi kerrallaan sukkapuikoilla. Joskus hän kuitenkin on aloittanut molemmat sukat yhtä aikaa tehdäkseen jonkin haastavan osuuden molempiin. Jos ohje on levitelty useammalle sivulle, niin hän saattaa leikellä ja liimailla ohjetta luettavampaan muotoon.

Neulomiskilpailuihin osallistumiseen houkuttelee se, että niissä tulee vastaan uusia tekniikoita, kuten viime vuoden Sukka-Finlandia kisassa roosiminen. Parhaat ohjeet ovatkin Inkerin mielestä sellaisia, joissa on jotain pähkäiltävää. Yhdessä neulominenkin on toki mukavaa, mutta tosissaan kisaavalle keskusteluihin osallistuminen esim. Ravelryssa jää ymmärrettävästi vähiin. Kilpailun kautta on tullut tutustuttua samanhenkisiin käsityöihmisiin siihen liittyvien tapahtumien kautta. Joskus joku on tunnistanut hänet ja tullut kysymään, onko hän osallistunut Sukka-Finlandiaan.

Inkeri kertoo, että ensimmäisten sukkakilpailujen aikaan muu perhe ei oikein ymmärtänyt ohjeen odottelua ja tulostimen räminää keskellä yötä, mutta nykyään tämä ei ole ongelma. Catering-palveluista hän välillä haaveilee.

Hän valmistautuu kisoihin ostamalla uudet mustekasetit tulostimeen. Kerran muste loppui kesken kansainvälisen Tour-De-Sock kilpailun ja silloin oli naapurin isännällä ihmettelemistä, kun Inkeri ilmestyi odottamaan tasan klo 14 tapahtuvaa tulostamista jo vähän ennakkoon. Onneksi se etappi ei sattunut alkamaan keskellä yötä!

Inkeri yrittää parhaansa mukaan rauhoittaa levolle päivät ennen ohjeen ilmestymistä. Hän varaa ennakkoon kasan lankoja valmiiksi, joista valitsee sitten kun näkee ohjeen; esim. jos on paljon kierrettyjä silmukoita tai palmikoita, niin valinta osuu kierteisempään lankaan. Valintaan ei kuitenkaan kulu sen enempää aikaa kuin ohjeen tulostumiseen.

Neulojan ”supervoimanaan” Inkeri pitää sitkeyttä. Kun neulotaan, niin sitten keskitytään siihen! Hän neuloo yleensä noin 50-55 minuuttia kerrallaan ja pitää sitten pienen tauon, jonka aikana hän jumppaa, syö, juo kahvia ja käy vessassa. Jos on yli 12 tunnin sukat, niin on pakko pitää yksi pidempi tauko, joka aikana hän kurkkaa Ravelryyn ja käy happihyppelyllä.

Inkerin kisasukat ovat päätyneet tuliaisiksi, lahjoiksi ja hyväntekeväisyyteen. Viime vuoden Kattia kanssa sukat hän piti itse.

Inkerin neulomat Kattia kanssa -sukat on suunnitellut Lumi Karmitsa.

Vuoden 2020 Sukka-Finlandian voittaja oli nimimerkillä Tiiheli kisannut neuloja, jolla oli tiukka kilpailu ykkössijasta edellisen vuoden voittajan Inkerin kanssa. Tiiheli kertoo, että hänellä ei ollut sukkien nopeaan neulontaan mitään erityistä taktiikkaa. ”Supervoimakseen” hän nimeää tasaisen tahdin ja kestävät istumalihakset. Helpotusta ohjeiden tulkintaan tuo toki se, että on ehtinyt neuloa paljon monenlaista ja useimmat tekniikat ovat siten entuudestaan tuttuja. Siitä huolimatta hän kertoo myös oppineensa kisaillessa joka vuosi jotain uutta. Aiemmin hän koki sukkien neulomisen pakkopullana, mutta kisasukkien myötä on tullut opittua monta mielenkiintoista kantapäämallia ja muitakin uusia tekniikoita.

Kisoihin valmistautumiseen kuuluu varata iso kasa lankavaihtoehtoja käden ulottuville. Kokemuksen kautta on tullut opittua, että ikinä ei etukäteen voi tietää, millainen malli on tulossa ja mikä lanka siihen sopii.

Tiiheli neuloo sukkia sukkapuikoilla ja kahta sukkaa vuorotellen. Hän neuloo tunnista pariin tuntia kerrallaan, kunnes saa molemmat sukat johonkin sopivaan kohtaan, esim. mallikerta tai kantapää tulee valmiiksi. Tauot ovat lyhyitä jaloittelu-, vessa- ja/tai ruokailutaukoja.

Perheestä on ollut kisaetappien aikana suuri tuki. Äidin on annettu vetäytyä takkahuoneeseen neulomaan rauhassa ja häiritsemään on tultu vain välillä, vaikka kisasukkien eteneminen on perhettä kiinnostanutkin. Miehen ollessa töissä vanhimmat lapset ovat auttaneet mm. huolehtimalla kuopuksen nukkumaan menosta.

Antoisinta kisailussa on ollut yhteisöllisyys. Ravelryn Lankalaatikko ryhmässä on vuodesta toiseen hyvä ja positiivinen kisahenki. Neulominen on tuonut elämään uusia tuttavuuksia Ravelryn ja neuletapaamisten myötä. Tänä vuonna Tiiheli ei kuitenkaan aio itse kilpailuun osallistua, sillä hiljattainen työpaikanvaihdos tekee aikataulujen suunnittelun tällä hetkellä liian haasteelliseksi.

Tiihelin neulomat sukat ovat päätyneet lahjoiksi kanssaneulojille ja tyttärelle, muutama pari on jäänyt itsellekin.

Tiihelin versio viime vuoden Laura-sukista, jotka suunnitteli Sari Norlund.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *