Puikkomaisteri aka Tiina Kaarela

Suorapuheinen Puikkomaisteri on toista kertaa mukana Sukka-Finlandiassa. Itseasiassa hän oli todella tärkeässä roolissa koko kisan synnytyksessä vuosi sitten. Aina idearikas ja sanavalmis Puikkomaisteri ei jätä ketään kylmäksi. Hänen viimeisin kirja Sukkasirkus on loistava esimerkki siitä, että malleihin löytyy aina uusia twistejä. Hänen neuleensa ja mallinsa ovat samalla värien iloittelua.

Tiinalla on juurensa myös Järvenpäähän. Hän nimittäin on käynyt koulunsa juuri täällä. Lisäksi hänen äitinsä,  Puikkoakateemikko, toimi opettajana Järvenpään Kotitalousopettajaopiston talous- ja emäntäkoulussa. Puikkomaisterin kanssa on tehty Lapasmatka Italiaan, jossa tutustuimme mm. kasvivärjäykseen Maria Ferrin opastuksella. Reissusta ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita.  Katsotaan mitä uutta hän tuo Sukka-Finlandiaan tällä kertaa.

Kuva: Susa Junnola, Moreeni 2018

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten päädyit suunnittelemaan sukkia?

En löytänyt juurikaan itseäni miellyttäviä malleja. Kaipasin sukkiin jotain jujua, reippaita värejä ja malleja, joissa hienot langat olisivat edukseen. Toisaalta minun on lähes mahdotonta seurata ohjeita, joten oli helpompaa tehdä ”omasta päästä”.

Miten intohimoinen neuloja olet?

Hyvin intohimoinen. En oikein osaa olla ellei puikoilla ole jotain.

Mitä sinulla on nyt puikolla ja mitä neulot mieluiten?

Juuri nyt neulon uutta versiota Ainon yksipyöräisistä (en kykene seuraamaan omiakaan ohjeitani). Mieluiten neulon sukkia ja paitoja.

Ensimmäinen muistosi neulomisesta?

Opettelin 6-vuotiaana neulomaan Tyttöjen suuren askartelukirjan kuvista, lanka oli vihreää. Tätä tietenkin edelsi äidin neulomisen seuraaminen ja se, kun äiti kieltäytyi opettamasta neulomista, koska olin kuulemma liian kärsimätön ja kalliit langat menisivät hukkaan.
Suunnittelija on juuri saanut uunituoreen Sukkasirkuksen käsiinsä. Kuva: Anu Eskolin, 2018

Esittelyssä Tiina Kuu

Yksi maamme taitavimpia sukkasuunnittelijoita on savolainen Tiina Kuu. Hänen kirjoneule- ja kierrettyjen silmukoiden sukat ovat taidokkaan kauniita ja loppuun asti viimeisteltyjä.

Sukka-Finlandialla on ollut ilo tehdä Tiinan kanssa yhteistyötä ja julkaista hänen ohje juuri Itsenäisyyspäivänä. Ja onpa hän suunnitellut meille nimikkolapasetkin. Kerrottakoon vielä, että häneltä ilmestyy ensi kesänä sukkakirja!

Tiina Kuu

Miten päädyit suunnittelemaan sukkia?

Suunnittelin, kirjoitin ja julkaisin ensimmäisen sukkaohjeeni 2009. Verkkoneulelehti Ullassa julkaistussa Verso-mallissa on ratkaistu itselleni tärkeä asia: pitsikuvio jatkuu aivan sukan kärkeen asti, eikä katkea juuri ennen sileää kärkeä. Sukkasuunnitteluani on senkin jälkeen ohjannut usein tarve ratkaista jokin istuvuusongelma, mallineuleen jatkuvuus tai erilaisten rakenneratkaisujen hiominen.

 Miten intohimoinen neuloja olet?

Neulon kaiken liikenevän vapaa-aikani. Minulla on kokopäivätyö, mutta myös arkipäivisin pyrin neulomaan aamulla ennen töihin lähtöä vähintään vartin. Vapaapäivinä saatan neuloa aamusta iltaan, ja myös arki-illat kuluvat pitkälti neulomisen parissa. Neulominen on minulle kuin syöminen ja hengittäminen: elinehto.

 Mitä sinulla on nyt puikolla ja mitä neulot mieluiten?

Juuri nyt neulon kirjoneulesukkia teini-ikäiselle esikoispojalleni. Hän on kiinnostunut Japanista yleisesti ja mangasta sekä animesta erityisesti. Kimi no na wa -elokuva teki meihin molempiin syvän ja lähtemättömän vaikutuksen, ja lupasin suunnitella ja neuloa pojalleni tuon elokuvan inspiroimat sukat. Villasukkien neulominen on suurin intohimoni; mieluiten neulon niitä suomalaisten pienvärjärien värjäämistä ohuista sukkalangoista.

 Ensimmäinen muistosi neulomisesta?

Olen neulonut jo ennen kouluikää. Selkein varhaismuistoni on, kun istuin perhepäivähoitopaikkani olohuoneessa kiikkutuolissa ja neuloin viidellä sukkapuikolla valkoisesta langasta jonkinlaista suljettua neuletta. Muistelen, etten silloin vielä oikein ymmärtänyt suljetun neuleen eroa tasoneuleesta, sillä taisin nostaa jokaisen puikon ensimmäisen silmukan neulomatta, kuten minut oli opetettu tekemään tasoneuletta tehdessä. Siitä pyöröneuleyritelmistä ei luultavasti syntynyt mitään käyttökelpoista, mutta suuri intohimo neulomiseen jäi. Nykyään olen luopunut kokonaan sukkapuikoista ja neulon kaiken pitkillä pyöröpuikoilla.
Tiina Kuu

Neulojat auttavat lisäämään terveystietoa Keniassa

Sukka-Finlandian hyväntekeväisyyskohde on Suomen Punaisen Ristin terveysprojekti Keniassa. Hankkeen tarkoituksena on lisätä etenkin naisten terveystietoa Pohjois-Kenian köyhissä kylissä. Tässä me neulojat voimme ja haluamme olla mukana auttamassa. Sukka-Finlandian tuotto ohjataan tähän hankkeeseen.

Jenni Heiskanen on kirjoittanut tämän jutun, joka on alunperin julkaistu SPR:n sivuilla.

Saadia Malata lastensa kanssa. Vasemmalta: Husna (13), Musa (2) ja Ayub (8). Tanan alueella Keniassa perheillä on keskimäärin 5-6 lasta. Kuva Tatu Blomqvist / Suomen Punainen Risti.

Useat peräkkäiset raskaudet käyvät naisten voimille, ja miehillä on vaikeuksia elättää perheitään. Punaisen Ristin levittämä terveystieto auttaa perheitä varautumaan terveysriskeihin.

Lapsissa on eroja. Sen on saanut huomata kenialainen kolmilapsisen perheen äiti Saadia Malata, 28. Kaksivuotias kuopus Musa on hämmästyttävän terve ja tyytyväinen lapsi verrattuna kahteen vanhimpaan, jotka sairastelevat paljon.

Malatan kaksi ensimmäistä lasta syntyivät kotona. Synnyttäessään esikoistaan 15-vuotiaana teinityttönä hän menetti niin paljon verta, että oli vähällä kuolla. Kuten tapoihin kuului, Malata ruokki vauvojansa suolatulla vedellä imetyksen sijaan eikä lapsia käytetty terveystarkastuksissa neuvolassa.

− En tiennyt mitään sairaaloista tai neuvolasta, Malata muistelee.

Imetys kasvatti terveen taaperon

Musan kanssa Saadia Malata on tehnyt kaiken tosin. Lapsi syntyi kotikylän Madogon terveysasemalla ja on saanut Calmette-, tuhkarokko- ja poliorokotukset. Äiti täysimetti vauvaansa puolivuotiaaksi asti ja satunnaisesti sen jälkeenkin.

Muutos johtuu terveystiedosta, jota Malata on saanut Kenian Punaisen Ristin vapaaehtoiselta Janet Muamalta. Muama käy Saadia Malatan ja 19 muun perheenäidin kotona kerran kuussa kertomassa terveellisestä ravinnosta, hygieniasta, imetyksen tärkeydestä ja terveysaseman palveluista. Lisäksi hän valistaa naisia ehkäisyn eduista.

Muama työskentelee Suomen ja Kenian Punaisen Ristin kolmivuotisessa terveyshankkeessa, jonka tarkoituksena on ehkäistä äitien ja lasten terveysriskejä köyhässä Pohjois-Tanassa. Alueen terveystilanne on synkkä: jopa 88 lasta tuhannesta kuolee ennen 5-vuotissyntymäpäiväänsä aliravitsemukseen tai tauteihin. Naisista vain alle kymmenen prosenttia käyttää ehkäisyä.

Punainen Risti on kouluttanut sata paikallista vapaaehtoista terveys- ja ravitsemusneuvojiksi, jotka kiertävät kylissä neuvomassa naisia, miten varautua paremmin terveysriskeihin. Hanke toteutetaan Euroopan Unionin tuella.

Tavat muuttuvat hitaasti

Työ vaatii vapaaehtoisilta kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, sillä uusien tapojen oppiminen vie aikaa. Terveystiedon levittäminen naisille on kuitenkin saanut aikaan jo orastavia muutoksia.

Esimerkiksi Bangalen paimentolaisalueen terveysasemalla hoidetaan keskimäärin kymmenen synnytystä kuussa, kun vielä vuosi sitten lähes kaikki synnytykset tapahtuivat kotona. Ehkäisyruiskeen käy ottamassa kuukausittain 20 naista aiemman 4−5 sijaan. Monet tietävät jo, että ehkäisypistos ei aiheuta hedelmättömyyttä.

Saadia Malatan aviomies heitti aluksi ehkäisypillerit menemään ja oli vaimolleen vihainen.

− Kaikki yhteisömme miehet eivät pidä ehkäisystä, joten moni nainen ottaa ehkäisyruiskeen salaa mieheltään, Malata paljastaa.

Perinteisesti ajatellaan, että suuri lapsiluku on siunaus. Terveysprojektin ansiosta Malatan mies on kuitenkin kääntynyt perhesuunnittelun kannalle.

− Hän ymmärtää, että pienessä perheessä lapsille on enemmän tilaa.

Satunnaisia hanttihommia tekevällä miehellä on epäsäännölliset tulot, joten pieni lapsiluku helpottaa perheen elättämistä.

− Saadialla on vähän rahaa, mutta nyt hänellä on tietoa. Sen ansiosta hän osaa tehdä parempia valintoja esimerkiksi ruokaostoksilla, mikä vaikuttaa suoraan perheen terveyteen, Janet Muama huomauttaa.

Teksti: Jenni Jeskanen